Ratikka-rogaining 2024 Tampereella
Uusia kokemuksia kannattaa etsiä. Vanhat opit eivat niissä aina riitä, vaan joutuu tilanteisiin, jossa ei osaa heti valita oikeaa ratkaisua vaan vasta hetken kuluttua, jolloin se on jo myöhäistä. Jotkut sanovat, että silloin "joutuu epämukavuusalueelle". Siitä ei kuitenkaan ole kyse - ainakaan suunnistuksessa se ei ole epämukavaa vaan pikemminkin mielenkiintoista...
Näillä ajatuksilla lähdin tapaninajelulle Tampereelle Kooveen Ratikka-rogaan. Tänä vuonna se ajeltiin ratikkalinjan 3 varrella Hakametsästä Hervantaan. Itseasiassa kyse on pistesuunnistuksesta eli kierretään rasteja ja kerätään pisteitä. Kultakin rastilta saa 3-9 pistettä ja eniten pisteitä kerännyt on voittaja.
Kisakartat, kaksi A4-kokoista karttaa, jotka menevät osin päällekäin. Ratikkapysäkit on merkitty karttaan lähtökolmioilla (L1-L8). Pohjana on sprinttikartta, jonka mittakaava on 1:10000. Käyräväli on 5 metriä.
Näpäytä karttaa, niin se avautuu suurempana. Julkaistu Kooveen luvalla,
Ratikan käyttömahdollisuus tekee kisasta erityisen mielenkiintoisen - se laajentaa pisteiden keräämismahdollisuuksia. Jos käyttää ratikkaa, voi siirtyä alueille, joilla on paljon rasteja ja siis saatavissa runsaasti pisteitä kun taas jättämällä ratikka-ajelu väliin ja keräämällä pisteet lähialueilta, saa olla koko ajan liikkeellä. Toisaalta ratikassa vietetty aika on tervetullut lepotauko.
Mistä keräät pisteet
Paras "pistekeruustrategia" on viimekädessä riippuvainen rastien sijainnista kartan osoittamalla alueella. Aikaa oman reitin suunnitteluun oli 45 minuuttia. Se tuntui suurimmalle osalle riittävän mainiosti.
Kuvasta on helppo hahmottaa hyviä marjamaita eli alueita, joilta saa nopeasti noukittua pisteitä tai joille - ainakin rauhallisemmalla tahdilla liikkuvien - ei kannata vaivautua.
Näillä mennnään ja sitten ratikkapysäkille, jossa otetaan alkuleimaus - mutta vasta kun ratikka on tullut pysäkille. Ja sitten on vielä leimattava uudestaan ratikassa, jotta saa matkalipun. Sitä leimausta ei ainakaan vielä voi tehdä Emitillä :) - niin vaikka edistyksellisiä Tampereella ratikka-asioissa ollaankin. Helsingissä lähileimausta voi harrastaa vasta Suomenlinnan lautalla.
Alkulenkin ajatukseni on kiertää Hervannan rastit vastapäivään ja päättää kierto Hervantakeskuksen pysäkille. Matkaa kertyy noin 7 kilometriä. Jälkiviisautena voisi todeta, että myötäpäivään kierrettynä ja jättämällä rastin 72 loppuun, matkaa olisi säästynyt vajaan puoli kilometriä.
Ensimmäiselle rastille
Ajattelin aloittaa pisteiden keruun Pohjois-Hervannan pysäkiltä. Siitä pääsee mukavasti korttelien läpi oikoen omalle "ykkösrastille" (46). Kun olin poistunut ratikasta, huomasin, että "automaattiohjaus" ei ihan toiminut - viisto-osuudesta ei synny samaa hyötyä kuin normaalisti. Nythän kolmion sivujen kulkunopeus ei ole sama vaan ratikalla pääsee luonnollisesti kulkemaan viitisen kertaa nopeammin kuin jalan.
Pohjois-Hervannan pysäkiltä pääsee rastille 8 minuutissa. Jos olisin jatkanut ratikalla seuraavalla eli Opiskelijan pysäkille, aikaa olisi kulunut ensin ratikassa 1.5 minuuttia ja sitten juostessa noin 6 minuuttia, yhteendsä 7:30 eli olisin säästänyt aikaa puolisen minuuttia. Entä jos olisin ajanut vieläkin pitemmälle eli Hervantakeskuksen pysäkille. Ratikassa aikaa olisi kulunut kolme minuuttia pitempään. Juosten olisi mennyt noin 7 minuuttia ja kokonaisaika 10 minuuttia eli kaksi minuuttia enemmän kuin Pohjois-Hervannan pysäkiltä. Toisaalta silloin olisin saanut poimittua rastin 72, jolloin lopussa olisin säästänyt aikaa pari minuuttia.
Toki tämän laskelman tein vasta kotona - matkalla arvioin, että huonolla valinnallani otin takkiini ainakin minuutin, mutta näemma tappio olikin pienempi. Tämä yksinkertainen esimerkki osoittaa hyvin, miten ratikkka tuo pistesuunnistukseen kokonaan uuden ulottuvuuden.
Hervanta yllättää...
Ensimmäisen rastin jälkeen eteneminen sujuikin mukavasti. Päivä oli hämärä ja otsalampun valo kirkasti yllättävän hyvin karttaa. Vaikka mittakaava oli 1:10000, niin kadut ja rakennukset sekä isot pysäköintialueet erottuivat hyvin. Lisäksi rastiliput näkyivat jo ennen rastipisteelle tuloa - eivät todellakaan olleet nurkan takana piilossa. Yksi leikkikentän rasti tuotti silti ylimääräistä tuskaa kun tähyilin lippua pitkään väärästä leikkitelineestä. Mutta kun käännähdin ympäri, niin siellähän lippu iloisesti liehui tuulessa.
Rastille 56 tullessa katsoin kelloa - aikaa oli kulunut vasta vajaat 45 minuuttia. Olin rutkasti aikatauluani edellä. Ei ollut ihme, koska rastit olivat tulleet mukavasti vastaan ja kantapääkin oli hyvin yhteistyökykyinen eikä valitellut vaikka sitä hieman pelkäsin - asfaltti ja nastat eivät ole niitä kaikkein mukavimpia yhdistelmiä. Lenkkareilla olisi hyvinkin voinut pärjätä, sillä sulaa asfalttia oli paljon ja lumipoluilla oli pääosin sosekeli. Liukasta jäätä, jossa nastoja olisi todella tarvinnut, oli yllättävän vähän, mutta ne paikat olisivat kyllä sitten pakottaneet vähintään kävelyvauhtiin.
Koska aikaa oli kulunut vähän ja seuraava väli näytti selvältä - ulkoilutietä eteenpäin ja kun alkaa näkyä taloja, niiden sivuitse isolle kadulle ja siitä vasempaan, niin ryhdyin katselemaan, josko sittenkin ehtisin kiertää Muotialassa ja poimia sieltä muutaman rastin. Isot talot tulivat vastaan ja syrjäsilmällä vilkaisin oikealle, jossa laaja pysäköintikenttäkin oli paikallaan kuten piti. Pian tulin isolle kadulle - mutta mitä ihmettä - ratikkakiskot!. Eihän tämä ole mahdollista! Hervannan ainoat ratikkakiskot ovat kolmosen kiskot ja niiden pitäsi olla kaukana vasemmalla.
Yritin sitten vääntää karttaa kompassin kanssa oikeaan asentoon. Pari viikkoa sitten pakkasessa olin epäillyt kompassin toimintaa. Nyt sen mukaan kiskot kulkivat pikemminkin itään kuin pohjoiseen. Minne sitä on tultu?.
Sprinttikartalla pääsee yleensä nopeasti kiinni rakennusten muotojen avulla, mutta nyt niistä ei mittakaavan takia ole juuri apua, varsinkaan kun äsken alittamaani rakennusten välistä katosta en kartasta löydä (PS. Kyllä se kartassa oli, mutta niin kapeanana, ettei sitä kiireessä erottanut).
Kaipa kiskoja seuraten pääsee pysäkille, josta saa varmasti kiinni. Pikaisesti heräsi pieni epäily - tässähän pitäisi 3-4 minuutin välein kulkea ratikoita eikä yhtään ole vielä näkynyt. No, äkkikös sitä pari sataa metriä kipaisee. Ja asia selvisi - kiskot kääntyvät pian oikeaan ja vasempaan liittyäkseen kolmosen ratikan reitin kiskoihin.
Olin hetki sitten ihmetellyt halliraidetta eli kuten nykyään sanotaan ratikkavarikkolle johtavia kiskoja. Onhan näitä Helsingissäkin kuten Kustaa Vaasan tiellä. Muistan hyvin, kun kerran niistä keskustelin erään autoilijan kanssa - hän kun ihmetteli, miksi risteyksen valoissa on ratikkaopastimet, vaikka yhtään ratikkaa ei hän siellä ollut koskaan nähnyt.
No, kaikkea sattuu ja varmasti tämäkin tulee kuulumaan lukuisiin hupaisiin suunnistuskokemuksiin, vaikka juuri nyt ei naurattanut. Sitten viimeisille Hervannan rasteille ja pysäkille. Olin etukäteen katsonut muutamien pysäkkien aikataulut ja aikaa oli sopivasti. Tulinkin yhtä aikaa ratikan kanssa pysäkille. Mutta halliraidettä ihmetellessä ylimääräinen aika oli mennyt hukkaan, joten lisälenkki Muotialassa jäi haaveeksi.
Väärä pysäkki
Loppulenkin suunnitelma oli Turtolan pysäkillä ulos ja sieltä pohjoiseen Messukylän ja Ristinarkun liepeiden kautta maaliin Hakametsään. Matkaa kertyisi viitisen kilometriä ja aikaa oli jäljellä noin 40 minuuttia. Se riittää oikein hyvin.
Ratikkalipun leimaus ei mennyt ihan putkeen ja tuli kiire päästä ulos ratikasta. Pysäkiltä alamäkeä Hervannan valtaväylän alikulkuun ja sen jälkeen naama kohti pohjoista. Kaikki ei kuitekaan ollut ihan kohdallaa ja syykin selvisi äkkiä - olin jäänyt pois Hallilan pysäkilla eli yhtä pysäkkiä liian aikaisin. Niinpä loppulenkki meni kerralla uusiksi. Matkaa tulee reilu puoli kilometriä lisää ja kaksi rastia eli 15 pistettä jää pois. Tilalle otin matkan varrella olleen rastin 71, jolla sai korvattua pistetappiosta puolet. Mutta ajan kanssa taitaa nyt tulla kiire...
Loppulenkki alkoi vaivaloisesti - väärän pysäkin jälkeen tilanne ei ollut heti hallinnassa ja ensimmäisen rastivälin reitinvalinnat menivät mäkeen. Niistä kertyi lisämatkaa puoli kilometriä. Kantapääkin ilmoitti jossain vaiheessa, että nyt saisi jo rittää. Niinpä kahden tunnin raja täyttyi jo rastin 36 jälkeen, jolloin matkaa maaliin oli vielä puolentoista kilometrin verran.
Loppuleimaus tapahtui 15 minuuttia myöhässä, joten vaatimaton 91 pisteen saalis väheni 15 pisteellä eli kuudesosalla. Loppulenkin alussa aikaa oli tuhrautunut nelisen minuuttia ja saman verran rastin 71 syrjähypystä. Eli väärä pysäkki ratkaisi sittenkin pelin. Ilman sitä olisi aika riittänyt ja pisteitäkin kertynyt peräti 91 + 9 + 5 - 7 = 98 pistettä. Eli siinä on hyvä tavoite ensi vuoden Ratikka-rogaan. Se kuulema juostaan uuden länteen johtavan ratikkaradan varrella. Uusi rataosa avataan tammikuussa 2025.
Upea kokemus
Mitä jäi käteen tästä hienosta tapahtumasta, joka oli monessa suhteessa viimeisen päälle järjestetty. Pinnalle nousee ainakin seuraavia asioita:
Entä jäikö jotain toivomisen varaa. Eipä jäännyt - kaikki pelasi kuin enkeli eli todella hyvin. Väkeä olisi kuulemani mukaan maastoon ja sisätiloihinkin mahtunut lisää. Mutta jos jotain saisi toivoa, niin pysäkkien nimet olisivat saaneet olla rastimääritteiden kohdalla isommalla präntillä tai peräti ihan kartassa lähtökolmioiden kohdalla. Ainakin Condesilla se onnistuu. Ja toinen asia - kaksi tuntia on itselleni ihan ylärajoilla oleva kilpailuaika. Voisikohan kahden tunnin pääsarjan lisäksi olla joku lyhennetty versio, tunti ja vartti esimerkiksi.
Lopuksi lämpimät kiitokset Kooveen rutinoituneille kisajärjestäjille ja ratamestarille Lammikolle tästä hienosta tapahtumasta,
Kisan voittaja oli O-P Vesamäki. Hän eteni koko matkan fillarilla ja keräsi 146 pistettä. Aikaa kului 1:50:05. "Ratikkasarjan" nopein oli Reijo Viitanen 135 pistettä ajassa 2:00:34 eli yhden sakkopisteen verran, jolloin lopputulos oli 134 pistettä. Kolmantena oli Samuli Saarinen 127 pistettä ja 1:50:14. Alla kärkikolmikon rastijärjestykset.
Tulokset
Väliajat
Reijo Viitasen omakätinen reittipiirros - värikynä lienee hieman kuivahtanut, mutta viivaa on sen verran vahvennettu, että kyllä siitä selvän saa (julkaistu Kooveen luvalla).